Kaiken se kestää

Katsoin äsken elokuvan eräästä kummisuhteesta, Wille Hyvösen elokuvan Kummisetäni thaimorsian (2012). Elokuvassa Hyvösen oma kummisetä, savolainen lihakauppias Seppo tahtoo naimisiin thaimaalaisen Pinin kanssa. Hyvönen on epäluuloinen, eikä epäröi näyttää sitä. Voiko kyseessä olla aito rakkaus? Voiko suomalaisen miehen ja thaimaalaisen yksinhuoltajan suhde olla tasavertainen? Kumpi suhteessa käyttää toista hyväksi? Hyvönen lähtee kummisedän kanssa Thaimaahan Pinin luo ja ottaa selvää suhteen laadusta - ja samalla omista asenteistaan.

Minua sekä Willen, Sepon että Pinin aitous kosketti. Harva antaa omat ennakkoluulonsa saati sitten rakkaussuhteensa kaiken kansan ruodittavaksi. Sepolla olisi ollut monta syytä provosoitua ja heittää inttävä kummipoika ulos talosta, mutta hän ei sitä tehnyt. Antaa nuoren miehen ajatella mustavalkoisesti, aika näyttäköön kuka on oikeassa, hän tuntui ajattelevan. Kaikesta huokui välittämäinen: Seppo välitti kyseenalaistavasta kummipojastaan, Wille taas kummisedästään niin paljon, että halusi suojella tätä uusilta pettymyksiltä rakkaussuhteissa. Taustalla pyöri aika suuriakin kysymyksiä. Voiko toisten parisuhteita arvioida? Mikä oikeastaan tekee parisuhteesta tasavertaisen? Mitataanko siinä rakkauden määrää, vuosituloja vai arvioidaanko kotitöiden jakautumista?

Wille Hyvönen epäili kummisetänsä ihmissuhdetta. Kuva: Jarmo Kiuru.

Kuten arvata saattaa, elokuvassa loppu oli onnellinen ja minä kyynelehdin sohvalla. Se oli hyvä oppitunti kummisuhteesta aikuisiällä: pitää osata sanoa mielipiteensä, mutta myös kertoa, että välittää ja pyytää anteeksi kun on loukannut toista. Joskus meistä jokainen kaipaa hyviä neuvoja, mutta lopulta jokainen tekee omat virheensä ja valintansa, kummisedät, kummitädit, kummitytöt ja -pojat. Kummisetäni thaimorsian on nähtävillä Yle Areenassa vielä jonkin aikaa. Kannattaa katsoa ja tutkia omia ennakkoluulojaan!