Kylässä ja joululahjaostoksilla

 

Kävin pitkästä aikaa Kummitytön luona kylässä. Pieni hän on edelleen, mutta ruoka maistuu ja unikin enimmäkseen, joten ei syytä huoleen. Hänellä on nyt yksi kokonainen hammas ja hän oli oppinut etenemään. Se ei ole ihan ryömimistä, se ei ole ihan konttaamista, mutta jos edessä on jotakin tarpeeksi mielenkiintoista kuten sanomalehti tai kumikirahvi, Kummityttö hilaa itseään eteenpäin käsivoimillaan. Tämän lisäksi hän osaa peruuttaa ja punnertaa itsensä jonkinlaiseen karhukävelyasentoon. Maailmaa hän tutkii laittamalla kaikenlaisia käteen osuvia asioita suuhun, sinne meni kännykän laturi, karkkipaperia sun muuta. Kehittää varmasti vastustuskykyä, mutta sääliksi käy vanhempia, jotka saavat olla tarkkana, ettei hän yritä niellä mitään vaarallista.

Tarkkailimme Kummitytön kanssa toisiamme lähinnä kunnioittavan etäisyyden päästä. Äidin sylissä olleessaan Kummityttö uskalsi jopa hymyillä minulle, mutta muuten hän tuijotti minua joko varautuneen tai järkyttyneen näköisenä ja sen verran kun hän oli minun sylissäni, hän itki. "Eikös vierastaminen ole älykkyyden merkki", pohdimme Kummitytön äidin kanssa.

Jouluun on vielä aikaa, mutta koska olen salaa vähän innostunut Kummitytön muistamisesta, ensimmäisen joululahjan hankin hänelle (konsultoin kyllä ensiksi hänen äitiään tässä, mitään ihan älytöntä en haluaisi hankkia). Kävin entisellä kotipaikkakunnallani sijaitsevassa nahkajalostamossa ja hankin Kummitytölle valkoisen lampaantaljan. Sen päällä on varmasti kiva makoilla ja kun tyttö vähän vielä kasvaa, sen voi laittaa vaikka pulkkaan lämmikkeeksi.

Tänään kummille, edullisesti!

Olen viime kuukausina törmännyt useaan kertaan Kummius.fi-sivustoon Facebookissa, jonka takana ovat teologi, kauppatieteilijä ja yrittäjä Ville Lähdesmäki, tuottaja Marko Kulmala, toimittaja Riku Siivonen ja toimitusjohtaja Esa Rauhala. Viimeksi eilen luin Kirkko&kaupunki -lehdestä Lähdesmäen haastattelun, jossa hän kertoo ajatuksistaan kummiudesta ja siitä, mikä on Kummius.fi. Kuuntelin myös hänen haastattelunsa Yle Puheelta, joka on yhä kuunneltavissa Areenassa.

Tällä hetkellä Kummius.fi on Facebook-sivu, mutta toimintaa on tarkoitus laajentaa siten, että yritykset, yhteisöt, järjestöt tai vaikka seurakunnat voisivat markkinoida siellä palveluitaan kummeille. Tavoitteena on myös, että sivustolla käytäisiin keskustelua kummiudesta ja siellä voisi kertoa esimerkiksi tapahtumista. Haastatteluissa Lähdesmäki on puhunut kummiuden hyvästä brändistä ja kummiuden liiketoimintapotentiaalista. Kirkko&kaupunki -lehden jutun mukaan hän on sitä mieltä, että kummius ei toteudu arjessa, koska kummiutta tukevat palvelut puuttuvat.

Liikumme sikäli samoilla apajilla, että myös minä olen toivonut, että kummiudesta käytäisiin enemmän keskusteluja ja että kummisuhteet nousisivat uuteen arvoonsa. Siitä näkökulmasta Kummius.fi on tervetullut. Puhetta kummiuden hyvästä brändistä kuunnellessani nyökyttelin sisäisesti, noinhan se on. Kummiudella on positiivinen kaiku.

Kaupallisista mahdollisuuksista puhuttaessa kuitenkin vähän hätkähdin. Kaupallisuudelta ei tietenkään voi välttyä nykyään oikein missään, mutta olin ajatellut, että kummius on jotakin mahdollisimman epäkaupallista, ihmissuhde. Tiedän, että moni kokee kummiuden olevan lahjojen ostamista, mutta toivoisin, että se olisi jotakin muuta. Ei minulle ollut mieleenkään, että minulle markkinoitaisiin mitään juuri kummitätinä. Esimerkiksi kummeille ja kummilapsilla tarkoitetut tapahtumat tai leirit toki tiedän ja pidän niitä tosi hyvinä juttuina, mutta toivon, etteivät nekään olisi olemassa siksi, että joku haluaa saada voittoa.

Eniten jäin miettimään Lähdesmäen ajatusta kummiutta tukevista palveluista. Mitä ne ovat tai voisivat olla, muuta kuin seurakunnan järjestämä kummileiri, jonka hinta tuskin edes vastaa todellisia kuluja? Kummi ja kummilapsi perjantaisin HopLopiin erikoishintaan? Varaa matkasi Teneriffalle nyt, kummilapsi mukaan puoleen hintaan? Tänään päivän pasta ja jälkiruoka kaikille kummilapsen kanssa tuleville? Vaihda liittymäsi, puhelut kummille ilmaiseksi? Itse en oikein usko, että kummiuteen tarvitaan niinkään mitään palveluita, vaan ihan jotain muuta. Jos kummisuhde väljähtyy, kyse on yleensä henkilökemioista, tahdosta, ajasta, elämästä, joka tulee ikävästi väliin ja sotkee niin usein hyvät aikeet ja suunnitelmat.

Kummius.fi on vasta alussa, enkä tiedä tämän tarkemmin, millaisia kaupallisia visioita sen takana olevalla nelikolla on. Seuraan mielenkiinnolla, mihin suuntaan se kehittyy.

Kaupallisuudelta ei välty kukaan, mutta onko kummiudessa kaupallista potentiaalia?