Palvelukseen halutaan: hyvä kummi

 

Kummien valinta ei aina ole helppoa. On mietittävä montaa asiaa: Suostuisiko hän? Kuuluuko hän kirkkoon? Kestääkö ystävyytemme? Onko hän sellainen ihminen, joka suostuu tarvittaessa vaikka lapsenvahdiksi? Pitäisikö ollakaan? Tiiviisti tähän kysymykseen liittyy myös se, mitä kummilta odottaa.

Kysyin muutamalta tutulta sitä, millä perusteella he ovat valinneet lapselleen kummit ja millaisia odotuksia heillä kummeille oli. "Meillä kummit valikoitui periaatteella yksi pariskunta/vanhempi, kumpikin valitsi yhden sisaruksistaan. Kummeilla on sama arvomaailma kuin meilläkin. Pahimmassa tapauksessa tiedän, että kummit pystyvät huolehtimaan pikkuisesta ja tutustuttamaan kummankin puolen sukuun. Muuten toivon kummien olevan tukena kasvattamisessa ja tukevan aikuisen mallia.", kirjoitti eräs pienen pojan äiti. "Meillä kummiudessa oli kaksi tärkeää pointtia. Ensiksikin tahdoimme sellaiset kummit, jotka tukevat lapsia kristillisessä kasvatuksessa. Ja toisekseen sitten sellaisia ihmisiä, joiden tahdomme pysyvän elämässämme.", kiteytti kahden lapsen isä. 
  Kolmas kertoi, että vaikka kriteerit ovat olleet tarkat, virheitäkin voi tulla: "Kummit on valittu sillä perusteella, että heillä olisi henkisesti ja arvomaailmaltaan jotain annettavaa lapsille ja he ovat luotettavia, siis voivat joskus jossain tilanteessa olla lapsen luottohenkilöitä. Osan kohdalla lisänä vielä se, että tuntevat minut niin hyvin, että jos minä sattuisin kuolemaan lasten ollessa vielä lapsia, kummit osaisivat myöhemmin kertoa, millainen todella olin ja vastailla heidän kysymyksiin. Jokaisella lapsellamme on useampi kummi. Yhden kummiksi uskotun kohdalla sattui todella ikävä virhearvio ja häneltä poistimme kummiuden ilman, että hän taisi edes huomata sitä (lapsi ei onneksi kyseistä henkilöä juuri sen virhearvion takia koskaan oppinut tuntemaan)".

Tampereen seurakunnat kysyivät viime vuonna kastettujen lasten vanhemmilta, mitkä heidän mielestään ovat kummien tärkeimmät tehtävät. Vastaajia oli 59. Vastauksissa korostuivat sellaiset seikat kuin läsnäolo, aikuisena ystävänä oleminen, tukena ja turvana oleminen niin lapselle kuin vanhemmillekin. Myös kristillinen kasvatus ja lapsen puolesta rukoileminen mainittiin. Yksi vastaaja oli muotoillut asian hyvin: "Ihanne olisi kun kummi voisi olla se turvallinen aikuinen, jolle lapsi voisi puhua tilanteessa jossa vanhemmille puhuminen tuntuu vaikealta, esimerkiksi murrosiässä." 
  Kummin toivottiin olevan myös "luottopakki", roolimalli ja neuvojen antaja. Huomionarvoista vastauksissa oli se, että kummin tehtäväksi ei mainittu lahjojen ostamista tai muistamista juuri jouluna tai syntymäpäivänä, enemmänkin läsnäoloa perheen arjessa.

Vantaan Laurin kastetta ja kummiutta käsittelevä erikoisnumero ilmeistyi  noin kuukausi sitten (kannattaa tutustua, lehti on yhä kokonaan luettavissa netissä). Pääkirjoituksessaan Nina Riutta kirjoitti kummiudesta osuvasti: "Minkä ikäiselle tahansa, mutta varsinkin lapselle, tekee hyvää tuntea itsensä erityiseksi. Kummin ajatuksissa on tietty paikka kummilapselle ja kummilasta on lupa kohdella eri tavalla kuin muita. Kummisuhde on ainutlaatuinen, sitä ei voi vaihtaa eikä purkaa. Pidämme ihmissuhteita niin kovin helposti itsestäänselvyyksinä, emmekä muista, kuinka arvokasta on, että saa olla joku jollekin."

Oman Kummityttöni 1-vuotissynttärit muuten lähestyvät, kutsu juhliin tuli! Ehdotin vanhemmille, että josko ostaisin toimeliaalle tytölle hakan, jotta hän saisi paukuttaa sydämensä kyllyydestä. Kummitytön isältä tuli kuitenkin asialle täysi tyrmäys, hiljaiset lelut kuulemma olisivat toivotumpia! Kumma juttu.

Nimiäisvieraana

Olin ensimmäistä kertaa elämässäni nimiäisissä. Nimiäiset olivat ystäväni esikoislapsen ja ne pidettiin perheen kotona lähes 30 ystävän ja sukulaisen voimin. Lähtötilanne oli ajalle tyypillinen: toinen lapsen vanhemmista kuuluu kirkkoon, toinen ei. Lapsen kastamatta jättäminen ei kai tullu lähipiirille yllätyksenä eikä aiheuttanut sen kummempaa polemiikkia. Toiselle isomummolle asia oli kuitenkin suuri suru, mutta onneksi itse juhlissa hän ei nostanut pettymystään esiin.

Ristiäiset tai nimiäiset - voileipäkakku on ja pysyy! Tässä kuitenkin moderni versio.

Ristiäisjuhlien kulku ja puitteet voivat toki vaihdella, mutta nimiäisissä vanhemmilla on aivan erityisen vapaat kädet. Näissä nimiäisissä oli paljon ristiäisistä tuttua: vanhemmat halusivat nimetä lapselle kaksi "kummia" ja julistaa nimen vasta juhlassa. Oli makeaa kakkua, voileipäkakkua, kahvia, kummitodistukset (Pro-Seremonioilta hankitut), yhteislaulukin. Nimen julkistaessaan vanhemmat kertoivat hieman nimen taustoista. Ohjelmassa oli myös toisen isoäidin lausuma runo ja kummivalat, jotka luettiin ääneen. Vanhemmilla tuntui olevan aika selkeä käsitys siitä, mitä juhlissa tapahtuu, ainoastaan yhteislaulun valinta tuotti päänvaivaa kun kaikki hengelliset laulut olivat poissuljettuja ja tilanteeseen sopivaa lastenlaulua, jonka moni osaisi, ei tahtonut löytyä (vinksvinks, kaikki muusikot!). Lopulta juhlassa laulettiin yksi lapsen äidille tärkeä laulu, jota kovinkaan moni muu ei kuitenkaan osannut.

Juhlat olivat oikein mukavat ja rennot, vieraat viihtyivät, päivänsankari lähinnä nukkui ja vanhemmat vaikuttivat tyytyväisiltä. Mukana vierasjoukossa oli myös kohta vuoden täyttävä Kummityttöni, joka oli hyvällä tuulella ja selvästi nautti saamastaan huomiosta erityisesti silloin kun hän harjoitteli kävelyä äitinsä avustuksella. Aika lähellä ollaan sitä päivää kun hän oikeasti kävelee, veikkaan.

Kummityttöni keskittyi laatikkoleikkiin juhlahumun keskellä.

                             
Miten nimiäiset sitten eroavat ristiäisistä, mietin. Oikeasti aika paljonkin, mutta sitä eroa on vaikea pukea sanoiksi. Ristiäisissä me näemme kuinka lapsen päähän sivellään vettä, kuinka kädet nousevat siunaamaan lapsen. Tunnustamme uskomme, rukoilemme lapsen, vanhempien ja kummien puolesta. Veisaamme ehkä virren tai kaksi. Lapsi liitetään myös kirkon jäseneksi. Ne ovat kuitenkin vain osa seremoniaa, varsinainen juttu on siinä, että uskomme samalla tapahtuvan jotakin suurempaa. Sen tekee kuitenkin itse Jumala, ei kukaan paikalla olevista, ei edes pappi. Nimiäisissä kaikki mitä tapahtuu on siinä ja jotenkin konkreettisempaa, ristiäisissä on aina mukana mysteeri, toinen ulottuvuus. Näin sen ainakin itse koen.

Olipa kyse sitten kastejuhlasta tai nimiäisistä, pieni lapsi herkistää ja yhdistää, sen aisti näissäkin juhlissa. Jokainen lapsi on juhlansa ansainnut.