Kummityttö kylässä

Kummityttö tutustui Kummitädin kotiin lattiatasolla.

Kummityttöni kävi kotonani kun kutsuin hänen vanhempansa syömään. Viime tapaamisesta olikin taas kulunut aikaa, koska olemme molemmat olleet välillä pois Helsingistä ja meillä kummallakin on harrastuksia ja omia kiireitä. Tyttö käy yhä muskarissa ja äiti-lapsi -jumpassa, minä aloitin capoeiran, joka on yhtä aikaa sekä hauskinta ja siisteintä pitkään aikaan että äärimmäisen nöyryyttävää erityisesti silloin kun opettelemme jotakin akrobaattista. Neuvoni Kummitytölle kuuluukin: kärrynpyörä, käsillä käveleminen sun muut asiat kannattaa opetella lapsena, ei silloin kun ikä alkaa kolmosella!

Vaikka Kummityttö on yhä ikäisekseen pieni, hän oli kehittynyt ja hänen äitinsä kehui tytön kasvanutta ruokahalua. Keksin tarjota tytölle jälkkäristä ylijäänyttä mangososetta ja hyvin sekin upposi. Noin muuten olin  kiitollinen siitä, että noin pienellä on yleensä vielä omat eväät mukana, koska vaikka pidän ruuanlaitosta, lapsivieraat jännittävät ihan erityisen paljon. En oikein vielä ymmärrä sitä, mitä lapsille voi syöttää minkäkin ikäisenä ja toisaalta pelkään heidän suorasukaista kritiikkiään. He eivät välttämättä osaa kohteliaasti ilmaista "anteeksi, mutta söin tänään varsin tukevan lounaan" tai "vuohenjuusto ei ole ihan minun makuuni", vaan saattavat heittää ruokaa seinään tai sylkäistä sen mielenosoituksellisesti pois. Tähän kun vielä yhdistetään se, että jos jotakin tässä maailmassa en ymmärrä, se on kaikenlainen nirsoilu ja huono käytös ruokapöydässä, niin lasten kuin aikuistenkin... Edessä on kuumottavia ruokailuhetkiä, veikkaan!

Edistysaskeleena mainittakoon, että Kummityttö ei itkenyt sylissäni tällä kertaa ja hän jopa järsi ikenillään kättäni. Hän oli myös oppinut päristämään suullaan, mikä viihdyttää aikuisia kovasti. Huomionkipeä hän on yhä, edes hetki lattialla lelujen kanssa ei oikein luonnistunut, vaan aikuisten ruokailu onnistui siten, että Kummityttö oli äidin tai isän sylissä.

Uskokaa tai älkää, olen muuten taas menossa ensi viikonloppuna ristiäisiin. Laskeskelin eräänä päivänä tuttavapiiriini tänä vuonna syntyneiden vauvojen määrää ja pääsin äkkiseltään johonkin viiteentoista (ja muutama on siis vielä "tuloillaan"). En tiedä onko se tämä ikä, yleinen taantuma vai mikä, mutta syntyvyydestä en olisi juuri nyt kovinkaan huolissani.

Ps. Entinen työkaveri vinkkasi Liedossa olevasta taidenäyttelystä, jossa taiteilijoina ovat kummitäti Tiina Jääskeläinen-Alasaari, 51 vuotta ja kummityttö, Vilma Puputti, 16 vuotta. Näyttelystä kertovaan blogiin pääset tästä. Hieno ajatus! Mitähän me Kummitytön kanssa vielä keksitäänkään...