Synttäritunnelmia, kiitos ja näkemiin!

Juhlapöydän kruunasi browniekakku vadelmakermalla, nam!

Kummityttö täytti viime viikolla vuoden. Hän juhli synttäreitään sekä etukäteen (sukulaisten kanssa) että jälkikäteen (kavereiden ja kummien kanssa), minä osallistuin jälkimmäisiin juhliin, jotka pidettiin läheisessä leikkipuistossa. Päivänsankari oli hyvällä tuulella ja jaksoi olla kiinnostunut isoista ja pienistä vieraista.

Olin valmistautunut juhliin haahuilemalla eksyneen näköisenä lelukaupassa ja auttamalla Kummitytön Äitiä leivonnassa edellisenä päivänä. Lahja löytyi, mutta sanotaanko näin, että yksivuotiaan ajattelutapaan ei ole kovin helppoa yrittää eläytyä ja arvioida, mistä hän voisi pitää. Ostin sitten sellaisen puisen maalaistalon, jonka seinissä ja katossa on eläimenmallisia koloja ja joista voi tunkea sisään pakettiin kuuluvan possun, lehmän, lampaan, kanan... Maatalon eläimethän tunnetusti asuvat samassa rakennuksessa sopuisasti ja menevät katon kautta tai seinän läpi sisälle kun eivät jaksa enää tepastella ulkona.

Leikkimässä pienempien juhlavieraiden kanssa.

Kummitätikollegani oli saanut kaksoset. Aikamoisia hurmureita!

Jo leivontareissulla sain ilokseni huomata, että Kummityttö vihdoin lähestyy minua oma-aloitteisesti ja pelottomasti. Kelpaan oikein hyvin kiipeilytelineeksi, kävelyttäjäksi ja syliksi. Muutenkin muut aikuiset kuin oma äiti vaikuttavat Kummitytöstä jo ihan kivoilta. Se on hyvä, sillä Kummitytön Äiti palaa pian töihin, tyttö jää kotiin isän kanssa ja menee sitten syksyllä hoitoon.

Tapasimme myös eilen minun luonani vappubrunssin merkeissä. Kummityttö otti taas reippaasti kontaktia ja hekotti innoissaan kun nostelin häntä ilmaan. Muutaman tunnin aikana meni myös sisustus vähän uusiksi, monet esineet oli nostettava hyllyn päälle turvaan ja osa kirjoista hyllyssä saivat muuten vaan kyytiä.

Kummitytön 1-vuotissyntymäpäivä tarkoittaa myös sitä, että on aika lopettaa tämä blogi. Aloittaessani mietin, että pidän tätä vuoden ja jatkan, jos siltä tuntuu ja sanottavaa on. Nyt tuntuu hyvältä lopettaa, sillä olen saanut kirjoitettua niistä aiheista, joista pitikin ja vähän niistäkin, joista ei pitänyt. Lukijoita on ollut ilahduttavan paljon ja tavoite myös jonkinlaisena "tietopankkina" olosta on toteutunut. Blogiin tullaan paljon kirkon virallisten nettisivujen kautta, Pienelle parasta -sivuston kautta sekä Googlen kautta. Kummitytön vaiheissa olisi toki kerrottavaa jatkossakin, mutta toisaalta esimerkiksi siihen, että voisimme todella keskustella keskenämme, on vielä aikaa. En halua harvoin päivittyvää blogia, joten on aika panna sille piste.

Vuoden perusteella sanoisin, että on kivaa olla kummi. Se on jännittävää, koska itsellä on tiettyjä mielikuvia kummiudesta, mutta lopulta on aika monesta asiasta kiinni, millaiseksi kummisuhde muodostuu. En ihan vielä tiedä, millainen Kummitäti olen ja millainen Kummityttö minulla onkaan. Alkuhavaintojen perusteella sanoisin, että tyttö on ainakin vilkas, liikunnallinen, temperamenttinen ja aamuvirkku, mutta saa nähdä, mitkä ovat pysyviä ominaisuuksia! Sikälikin on kivaa olla kummi, että pitkä parisuhteeni päättyi ja haaveet omasta perheestä karkasivat taas kauemmaksi. Tuntuu hyvältä, että elämässä on kuitenkin joku vähän erityisempi lapsi ja että voi puhua edes jostakin kun kaverit puhuvat vauvajuttuja. Ymmärrän hyvin niitä isovanhempia, jotka sanovat, että lapsenlapset ovat siitä kivoja, että niiden kanssa voi höpsötellä ja niitä voi hemmotella, mutta heidät voi tiukan paikan tullen nostaa vanhempiensa syliin. Kummina olo on vähän samanlaista.

Kiitos kaikille lukijoille ja heille, jotka ovat tavalla tai toisella vaikuttaneet blogin sisältöön! Blogi jää tänne bittiavaruuteen vielä joksikin aikaa, mutta poistuu jossakin vaiheessa kokonaan. Loppukevennyksenä vielä listaa hakusanoista, joilla blogiini on tultu: serkku kummiksi, lapseni tuli uskoon, kummisetäni thaimorsian, kummitädin puhe häissä, prepaid-liittymä, kummi, ajatuksia kummiudesta, elämänohje kummilapselle, kummilusikka, kummiksi pariskunta, kummi erosi kirkosta, keinuhevonen puusta, Kaarina Suonperä, kastesormukset, kastemekkoon nimen kirjailu, äidin pukeutuminen ristiäisiin, kummieno, voiko pukeutua Marimekkoon ristiäisissä, vanhempi ihminen kummiksi, lasten kaste miksi, mitä kummi kirjoittaa korttiin, eno pyytää kummiksi, kummityttöni murrosikä, syntymäpäiväruno kummitädille, voiko kummiuden hylätä, kummiksi pyytäminen runolla ja onnittelenko vanhempia ristiäisissä.

Kummius on selvästi ihmeellinen asia.