Lahjaostoksilla

Kun sain tietää milloin Kummityttö kastetaan, aloin miettiä ristiäislahjaa. Ensin vietin ihan mielenkiinnosta tovin netissä katsoen kummilusikkatarjontaa ja huomasin hämmästyksekseni, että käytössä ovat yhä samat mallit kuin 30 vuotta sitten! Monessa paikassa oli myynnissä jopa samanlainen kummilusikka kuin omani, jossa on jonkinlainen mollamaijahahmo. Kun lopulta löysin kummilusikan, joka näytti kivalta ja modernilta, se tietysti maksoi huomattavasti enemmän kuin mikään muu lusikka.

Kummilusikka 30 vuoden takaa. Yhä käytössä!

Kun olen puhunut kastelahjoista, moni on sanonut, että kummilusikka on ihan turha. Itse olen kuitenkin eri mieltä. Moneen muuhun pienelle vauvalle ostettavaan asiaan verrattuna kummilusikka lienee käytännöllisemmästä päästä ja kestää aikaa ja kulutusta varsin hyvin. Oma kummilusikkani on kulkenut mukana kaupungista ja kodista toiseen ja on siis käytössä, joskin kaipaisi kipeästi kiillotusta.

Tarjolla oli myös pieniä rasioita, jonne tulee ensikihara tai -hammas (Anteeksi vaan, mutta mitä ihmettä? Kuka haluaa säilyttää/pitää esillä vanhaa hammastaan?), valokuvakehyksiä, pienenpieniä kastesormuksia, helmiä... Pieniä vaaleanpunaisia Converse-tossuja hetken hypistelin yhdessä kaupassa, mutta sain kuin sainkin puhuttua itselleni järkeä.

No, sitten sain kuulla, että toinen kummi on aikeissa mennä lusikkaostoksille, joten minun on keksittävä jotakin muuta. Seuraavaksi mietin kirjaa/kirjoja tai keinulammasta. Niin, se on vähän niin kuin keinuhevonen, mutta lammas. Olin nähnyt sellaisia joissakin sisustusjutuissa. Olihan niitä vieläkin saatavilla, mutta sellainen olisi ilmeisesti pitänyt tilata ja ajatus junamatkasta lampaan kanssa alkoi tuntua hieman hankalalta (ristiäiset pidetään siis toisella paikkakunnalla).

Sitten mietin kirjaa tai muutaman kirjan settiä. Itselläni on muun muassa Peppi-kirjoja hauskassa laatikossa. Ne ovat edelleen mielestäni oikein oivallisia ja tarjoavat kaltaistani feministi-Kummitätiä miellyttävää roolimallia pienelle tytölle.

Lopulta päätin kuitenkin hoitaa lahjaostokset kohtuu vähällä vaivalla ja käytännöllisyyttä ajatellen ja kipaisin tavaratalon astiaosastolle katsastamaan tarjontaa. Oli muumiastioita, Eemelia ja Iidaa, pupuja, kissoja. Päädyin Marimekon lastenastiasettiin, jossa on muki, kippo ja lautanen ja kuvituksena norsu, seepra ja joku lintu.

Kummityttö ei vielä lahjoista ymmärrä, joten kai tämän voi paljastaa etukäteen?

Lapsuudenkodissani on muuten lautanen, jossa rotta istuu jakkaralla. Muistan, kuinka minua ja veljeä kehottettiin syömään niin kauan, että se näkyy (tai ainakin veljeäni, itse taisin jo silloin olla aika kova tyttö syömään). Ehkä Kummitytön äitkin voi käyttää tulevaisuudessa tuota kikkaa ja kehottaa tyttöä syömään norsun näkyviin.

Tiitiäisen satupuusta Hugo Bossin tuttipulloon. Ristiäislahjojen kirjoa eräissä ristiäisissä.