Virallisesti kummi

Ristiäiset ovat takana, olen virallisesti Kummitäti ja Kummitytöllä on nimikin. Nimestä voin sanoa sen verran, että se on kaunis ja hänen näköisensä, mutta tässä blogissa en sitä kerro. En myöskään julkaise tunnistettavia kuvia Kummitytöstä. Näin halusin ja näin on vanhempienkin kanssa sovittu – blogi kun on minun projektini, ei hänen tai hänen vanhempiensa, joten Kummityttö säilyttäköön yksityisyytensä.

Ristiäiset pidettiin Kummitytön mummolassa ja sujuivat hyvin, mitä nyt  päivänsankari oli itkuinen kastetoimituksen ajan. Kummityttö oli vähän ennen papin saapumista herännyt uniltaan ja kun hänet sitten puettiin hiostavaan kastemekkoon, aseteltiin kummisedän syliin ja ympäriltä alkoi kuulua puheensorinaa ja virrenveisuuta niin paniikkihan siinä iski!

Kummitytöllä oli yllään suvussa kulkeva vanha kastemekko, johon on kirjailtu kaikkien siinä kastettujen lasten nimet. Meitä kummeja oli neljä, kaksi Kummitytön äidin ystävää, kaksi Kummitytön isän ystävää. Saimme kauniit kummitodistukset, joissa oli yllättävän paljon asiaa kummiudesta ja kummin tehtävistä. Myös riittämättömyyden tunteista, joita tuntee moni kummi. Kummin tehtäviksi mainittiin aikuisena ystävänä oleminen, vanhempien tukeminen, kristillisen kasvatuksen antaminen. Samaan hengenvetoon kuitenkin kerrottiin, että on monta tapaa olla kummi.

On hyvä, että todistuksessa muistutettiin, ettei ole koskaan liian myöhäistä tarttua kummin tehtävään. Se on tarpeellinen muistutus aikoina, jolloin ihmiset muuttavat, eroavat ja niin edelleen.

Myös siitä pidin, että kummin sanottiin olevan hyvä keskustelukumppani sitten kun kummilapsi on murrosiässä. Se taitaa olla ihan totta, äiti ja isä ovat "liian lähellä", mutta on hyvä, jos nuorella on joku luotettava aikuinen, jolle voi purkaa ajatuksiaan.

Millainen kummi minä sitten haluan olla? Luotettava. Sellainen, jolle on helppo puhua. Hassutteleva.  Avarakatseinen. Vähän hemmotteleva, mutta kuitenkin tietyistä asioista kiinni pitävä. Kohtelias pitää olla. Ruokaa pitää kunnioittaa. Joskus on parempi olla hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Kannattaa tehdä joskus niitä asioita, jotka pelottavat ja muistaa, että jos osaa nauraa itselleen, elämä on hauskempaa. Toivon myös, että Kummityttö oppii, että ihmiset ovat enimmäkseen hyviä kaikkialla maailmassa ja heihin kannattaa tutustua. Toivottavasti osaan itse näyttää esimerkkiä.