Kummitäti on kesälomalla ja sen myötä tämä blogikin. Irrottaudun arjesta hyvinkin konkreettisesti, en vietä lomallani montaa yötä kotona ja hetkittäin jopa välttelee tietokoneita! Kummityttöä kävin viime viikolla tapaamassa kun olin kaupungissa ja sain myös juoruilla hänen äitinsä kanssa kun Kummityttö otti tirsat. Tyttö on kärsinyt vähän vatsavaivoista ja ollut itkuinen, mutta vähän helpotusta niihin oli jo saatu ja yöunetkin ovat kuulemma pidentyneet. Minun sylissäni Kummityttö ei vieläkään oikein viihdy, mutta "jumppamatollaan" hän köllötteli tyytyväiseni ja osaa todistettavasti hymyilläkin! Edelleen ihmettelen sitä, kuinka kova hän on liikkumaan ja kuinka hyvin kannattelee ja kohottaa ylävartaloaan. Liikunnallinen ja jäntevä vauva, sanoisin! Näin kesällä olisi kiva puuhata yhtä sun toista kummilapsen kanssa, tutustua luontoon, käydä uimassa, Korkeasaaressa tms., mutta ihan vielä ei ole niiden juttujen aika.
Viime viikkoina eteen on osunut muutamia hienoja ajatuksia kummiudesta ja kristillisestä kasvatuksesta. Jaan nämä ajatukset nyt täälläkin, sillä oma ajatustoimintani on näin lomalla mallia "keittäisinkö päiväkahvit heti vai hetken päästä?" Ulla O. kiteytti hienosti
Oisko tulta? -blogissa, mitä kristillinen kasvatus voi olla. Askel-lehden päätoimittaja ja moninkertainen kummitäti Pirjo Wesaniemi mietti pääkirjoituksessaan, että kummius on useimmiten puhetta kummilapsista Jumalalle kuin puhetta Jumalasta kummilapselle. Johanna taas kirjoitti
Perheen arjessa -blogissa, mitä liikkuu kummin mielessä kun kummilapsi pääsee ripille. Ei ole tämä kummilapsen vauva-aikakaan hassumpaa, mutta kaikenlaista jännää on siis vielä edessä!
 |
| Kummityttö viihtyy matollaan, Kummitädin sylissä pääsee useimmiten itku. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti