 |
| Kohta se jo lukee itse! Iiiks! |
Inhoan sanaa "taapero". Se saisi minun puolestani kuulua sinne ullakon perimmäiseen romukoppaan kestovaippailun, kantoliinailun, tissittelyn, tassuttelun, masuasukin sun muiden kanssa. Kun siihen vielä yhdistetään epämääräiset passiivimuodot tyyliin "meillä kestovaippaillaan", otsasuoneni alkaa tykyttää.
Kauhea taapero-sana tuli silti mieleeni kun tapasin Kummitytön viimeksi. Tajusin, että hän ei ole enää ihan vauva, vaan liikkuva, omalla tavallaan kommunikoiva olento, joka pystyy jo sellaisiin asioihin joita isommat lapset tekevät kuten ottamaan käteensä hernepihvin ja laittamaan siitä palan suuhun. Hänellä on monta hammasta ja hän ottaa askelia kärryynsä nojaten. Kummityttö oli myös Kummitädin kanssa hetken samassa huoneessa ilman paniikkia ja puuhasi lelujensa kanssa. Kaiken lisäksi hän oli lähdössä matkalle, lentäen! Ei sentään ulkomaille vaan uutta serkkua katsomaan toiselle puolen Suomea, mutta silti.
En tiedä, missä menee vauvan ja taaperon ero, enkä tällä kertaa aio edes katsoa Vauva-lehden keskustelupalstalta. Luulen, että tässä vaiheessa voin kutsua Kummityttöä ihan vaan lapseksi.
Kokemus siitä, että Kummityttöni ei ole enää ihan vaan selällään pötköttävä vauva sai vahvistusta entisestään kun toinen ystäväni sai lapsen. Kun näin kuvan Kummitytöstä ja noin viikon vanhasta vauvasta rinnakkain, en voinut olla taas ajattelematta sitä, kuinka paljon alle vuoden aikana on tapahtunut.
Minullekin on tapahtunut paljon (tästä ehkä myöhemmin) ja siksi blogi on viettänyt vähän hiljaiseloa. Yritän ryhdistäytyä. Tulossa on ainakin teksti siitä, voiko kummiudesta kieltäytyä ja kummeihin kohdistuvista odotuksista. Näistä olenkin saanut ajatuksia ja lisää saa lähettää vaikka osoitteeseen ihmejakummi@gmail.com (myös muu palaute ja kaikenlaiset ajatukset on tervetulleita!). Töissäkin puuhataan kaste-teeman ympärillä, siitäkin lisää myöhemmin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti