Ristiäisvalmisteluja, korttipulmia ja pelottava mekko

Ristiäisvalmistelut etenevät hyvin, raportoi ystäväni, Kummitytön äiti. Hän kysyi minulta ajatuksia ristiäisissä laulettaviksi virsiksi, koska "Ystävä sä lapsien ei meidän juhlissa soi". Ohjasin hänet osoitteeseen www.kastevirret.fi, jossa kastejuhlaan sopivia virsiä voi kuulla ihan soitettuna ja laulettuina ja huom! ilman urkuja. Tuolla sivustolla esitetyistä lastenvirsistä ehdotin virttä 517 "Herra kädelläsi" ja 503 "Taivaan Isä suojan antaa". Jumalan kämmenellä on muuten laulettu varmaan kaikissa ristiäisissä, joissa olen ollut aiemmin, joten hyvä jos tulee vähän vaihtelua!

Kummitytön äiti myös pyysi minua lukemaan kastejuhlassa raamatuntekstin, koska minulla on kuulemma kantava ja selkeä ääni (puoliso vahvisti tämän...) ja koska hän ajatteli, että teksti merkitsisi minulle enemmän kuin muille kummeille. Puhelun lopuksi kehotin Kummitytön äitiä pitämään ristiäisaamuna huolta siitä, että hän ehtii rauhassa pukea, meikata ja laittaa hiukset. Kattaushommia, siivousta, koristelua ja jopa vauvanhoitoa voi helposti delegoida muille, mutta itsestään huolehtimista ei. Ennen kastejuhlaa kannattaa siis ottaa kaikki ilo irti mummoista, papoista, tädistä, sedistä sun muista ja laittaa kaikessa rauhassa vaikka ylimääräinenkin kerros hiuslakkaa ja huulipunaa!

Oman mietinnän aiheenani on ollut kortti. Mitä siihen kirjoittaisi? Ja kenelle se oikeastaan on? Onnittelenko vanhempia? Sanonko jotain kaunista tai viisasta lapselle? "Mitä mä tähän nyt sitten kirjoitan kun en mä edes tiedä kuka se on!" parahti puolisoni kun olimme matkalla hänen kummityttönsä ristiäisiin muutama kuukausi sitten. Lopulta hänen kummityttönsä korttiin tuli "nuori neiti X:lle" ja "Muista totella isää ja äitiä".

Etsiessäni sopivaa korttia huomasin, että valittavana on lähinnä vaaleanpunaista ja vaaleansinistä. Koska mikään niistä ei erottunut joukosta edukseen, päädyin vauva-aiheiseen valokuvakorttiin. Se on ainakin iso ja siihen mahtui paljon tekstiä. Kummitädin sanaisesta arkusta ei nimittäin tullutkaan (vielä) hyviä elämänohjeita vaan pätkä PMMP:n lyriikkaa, josta välittyy hyvä asenne:

"Jang ei ole mitään ilman jinnii
ei maailma oo mitään ilman naista
kehotanki joka pimuu ja mimmii
antakaa kuulua ja antakaa haista, joo
tääl ei sitä tarvitse anteeksi pyytää
millään tavoin ikinä ujostella, että
ootte täydellisiä noin
voitte tehdä ja mennä
nainen, sanon sulle: Uneksi, lennä!
Sä voit tehdä ja mennä
nainen, sanon sulle
hei mä sanon sulle: Uneksi, lennä!

Sua ei ole tehty kenenkään kylkiluusta
ei raudasta tai puusta
Miten tyttöjä tehdään
No ne on toisia aineita"

Aikomuksena oli myös laittaa korttiin pätkä Raamatusta, vaikka psalmista 91 ("Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet" -kohta), mutta sitten loppui tila kesken! Kirjoitin sitten kortin alareunaan, että varjelusta ja voimaa, piirsin sydämen ja kirjoitin nimeni. Ehkä siinä on kaikki, jota Kummitäti osaa tässä vaiheessa toivoa.

Sitten vielä sananen ristiäisiin pukeutumisesta. Olin jo päättänyt pukeutua uusimpaan mekkooni, mutta harkitsin vielä kerran kun näin Vantaan Laurissa julkaistun jutun kastejuhlasta ja siihen liittyvän videon, jossa tapakouluttaja Kaarina Suonperä antaa pukeutumisvinkkejä. Suonperä nimittäin neuvoo, että "jos olet kummi, vältä kirkkaita ja tummia värejä, sillä ne saattavat pelästyttää lapsen. Sylikummin kannattaa välttää myös kirkkaanpunaista kynsilakkaa ja vahvoja hajuvesiä." Hajuvesiohjeen ymmärrän hyvin, mutta mekossani on aika kirkkaita värejä tummalla pohjalla ja kynnet olin nimenomaa ajatellut lakata punaiseksi!

Kummitäti pitää väreistä, lapsen ei auta kuin tottua.

 Hetken asiaa mietittyäni päätin tehdä harkitun rikoksen. Mitään beigeä tai kovin hailakkaa vaatekaapistani ei löydy, mustaan tai valkoiseenkaan ei viitsisi pukeutua. Siispä anteeksi vaan Rouva Sininen, täältä tulee Kirjava Kummitäti!

Kirkkaista väreistä huolimatta Kummityttö nukkuu levollista unta!